Miksi lähdin seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi?

Pohdin otsikon kysymystä jonkin aikaa itsekseni, ennen kuin otin Jarnoon yhteyttä ja kerroin haluavani ehdokkaaksi. Avaan tässä ensimmäisessä kirjoituksessani niitä perussyitä, mitkä saivat ilmoittautumaan ehdolle seurakuntavaaleissa. 

Pääsyyni lähteä ehdolle Lopen seurakuntavaaleissa on se, että maailmantilanne on nyt sellainen, että kirkon perustehtävät nousevat entistä tärkeämpään rooliin. Minun mielestä kirkon tärkeimpiä tehtäviä on antaa turvaa, niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Tätä toteutetaan niin evankeliumin levittämisellä kuin diakoniatyön kautta. Monelle kuntalaiselle onkin täysin vierasta se, miten paljon hyväntekeväisyyttä kirkon diakoniatyön toimesta tehdään! Tämä hyväntekeväisyys kattaa laajan skaalan alkaen tänä päivänä kovin ilmeisestä tarpeesta, eli pakolaisten auttamisesta. Seurakunnan hyväntekeväisyys ei kuitenkaan jää tähän, vaan paikallisella tasolla seurakunta auttaa myös yksittäisiä kuntalaisia, jotka ovat joutuneet tiukoille taloudellisesti.

Olen käytännössä koko aikuisikäni tehnyt työtä, jolla suojellaan heikompia, ensimmäisen kerran yli 20. vuotta sitten sotilaana Kosovossa ja uudelleen reilu vuosikymmen sitten Afganistanissa, kuin myös poliisin maijakuskina siinä välissä. Olen nostanut nämä työkokemukset tässä esiin koska ne ovat antaneet minulle hyvin konkreettisen näkökulman siihen, mitä kaikkea sisältyy huono-onnisen ihmisen kohtaloon. Toisaalta nämä työtehtävät ovat opettaneet minulle myös sen, että usko parempaan huomiseen on se perustekijä, joka estää ihmisiä luisumasta ihan hukkateille. Tätä uskoa parempaan huomiseen voidaan tarjota pienillä teoilla, kuten jalkapalloa pelaamalla lasten ja nuorten kesken. Ruotsalainen esimiehemme pysäyttikin meidät usein Afganistanissa pelaamaan futista paikallisten junnujen kanssa, mutta olen myös nähnyt heikossa jamassa olevia nuoria myös Suomessa aiemman poliisityöni ohessa, joita koitin auttaa virkani lisäksi myös henkilökohtaisella tasolla. Kokonaiset perheet voivat nimittäin suomessakin joutua huonoon jamaan, jos kohtalo sattuu ikävälle päälle ja jakaa vanhemmille irtisanomisia kohonneiden sähkölaskujen kanssa yhtä aikaa. Taloudellinen ahdinko voi osua jokaisen kohdalle, taustasta riippumatta!

Mielestäni seurakunnan tuleekin taloudenhoidossaan keskittyä varmistamaan tämä perustehtävänsä, eli ihmisten auttamiseen fyysisellä ja henkisellä tasolla. Seurakunnan taloudenhoidon tulee siis varmistaa toisaalta asialliset toimintatilat, mutta myös diakoniatyön toimintaedellytykset. Tiedämme, että Lopen seurakunnalla on tulossa isoja kiinteistöjen kunnostusprojekteja ja olenkin 2021 toiminut muun muassa Riihimäen seurakunnan virastotalon kiinteistöosakeyhtiön toimitusjohtajana, joten tiedän ammattikokemuksen ja –koulutuksen kautta kohtalaisen paljon kiinteistöjen ja yhteisöjen hyvästä taloudenhoidosta. 

Pystyn tuomaan Lopen seurakunnan toimintaan toisaalta liiketaloudellista osaamista, niin kiinteistöjen kuin taloudenhoidon suhteen yleensäkin, mutta myös kokemusperäistä näkemystä ihmisten ahdinkojen lieventämisestä. Olen valitettavasti melko varma, että ajat tulevat muuttumaan vielä haastavimmiksi, ennen kuin ne helpottavat ja tarvitsemme tämän ylipääsyyn vahvaa kirkkoa, tukemaan ihmisiä uskossaan ja arkipäivässään parempaan huomiseen. Tämä voi osalle ihmisistä olla apua sähkölaskun kanssa, osalle mahdollisuus toteuttaa porukassa jotain mukavaa harrastusta ja osalle taasen hiljentymistä rauhalliseen kirkkoon. Haluan osaltani olla varmistamassa, että nämä kaikki mahdollisuudet toteutuvat Lopen seurakunnassa myös tulevaisuudessa.

Ystävällisesti, Tero Haikara